View Viisaampi Marketing portfolio in Pinterest.

 

Internet Explorer 6–8 ei tue kaikkia sivuston ominaisuuksia. Selainpäivitys myös tietoturvasyistä suositeltava!

 

Ajankohtaista

Viisaampi blogi, uutiset, tiedotteet

Pyhä keskin­kertaisuus

6.4.2015 – , Viisaampi blogi, ei kommentteja

Aivomme ovat luonnostaan virittyneet kiinnostumaan äärimmäisyyksistä. Ironista kyllä, juuri tämä ominaisuutemme saattaa estää tähänastisen historiamme suurimman haasteen ratkaisemisen.

Pyhä keskinkertaisuus

Normaalijakauma, kellokäyrä, Gaussin käyrä… suosikkikuviollani on monta nimeä. Suosikkikuvioni se on siksi, että se kertoo niin paljon maailmasta – muun muassa sen, miten se pelastetaan.

Hieman ihmisluonnosta tähän väliin

Haluamme sitkeästi pitää kiinni ajatuksesta, että olemme olennaisimmilta osiltamme eettinen ja rationaalinen laji. Todellisuus kuitenkin osoittaa, että olemme pikemminkin sosiaalinen ja intuitiivinen laji. Siis – kuvittelemme päätyvämme ainakin tärkeimpiin ratkaisuihimme eettisiä periaatteita älyllisesti pohtien, kun todellisuudessa ratkaisumme määrää ensisijaisesti arvostamiemme laumamme jäsenten esimerkki ja vaistojenvarainen päätöksenteko.

Pulma ei niinkään ole ”todellinen luontomme” vaan vääristyneet kuvitelmamme siitä. Kun tarkkailemme toimintaamme, sanotaan nyt vaikkapa iltauutisia, eettis-rationaalisten linssien läpi, mikään ei yksinkertaisesti tunnu täsmäävän. Emme toimi sen enempää oikein kuin järkevästikään. Eikä eettis-rationaalinen ihmiskuva tarjoa tälle oikein mitään selitystä, vaan jättää meidät jokseenkin avuttomina tämän äärimmäisen ristiriidan äärelle.

Tyypillinen reaktio on pohdinnan kertakaikkinen hylkääminen, tai sitten moralisoiva päivittely: ”kylläpä me ihmiset olemme pahoja ja tyhmiä”. Kumpikaan reaktio ei ole suosikkini. Ensimmäistä ei tarvinne erikseen perustella. Jälkimmäinen reaktio taas on – kaikessa inhimillisyydessään – lamaannuttava moraalinen umpikuja, joka ei millään muotoa edistä päätelmään johtaneiden ongelmien ratkaisua.

Niin mikä ongelma?

Mainitsin alustuksessa ohimennen ihmiskunnan historian toistaiseksi suurimman haasteen, mutten ole palannut aiheeseen vielä sanallakaan. Korjataan tilanne: tämä haaste on mielestäni planeettamme vaarantunut kyky ylläpitää ihmiselämää (nykyisellä tai projisoidulla väestömäärällä, tai ylipäätään).

+ Haluatko perustelut?

Miten voin valita ihmiskunnan lukuisista ongelmista yhden ja noin vain määritellä sen tärkeimmäksi? Vähättelenkö sosiaalisia ongelmia, köyhyyttä, nälänhätää, edelleen täysissä voimissaan jylläävää kolonialismia tai rasismia, sukupuolten välisen tasa-arvon alkeellista tilaa?

En. Kaikki nuo ovat merkittäviä ongelmia, ja niiden ratkomiseksi tarvitaan jokainen kynnelle kykenevä. Myöskään niiden ratkaisuja ei kuitenkaan tulla koskaan näkemään, jos planeettamme kyky ylläpitää elämää vaarantuu. Siksi painotan tässä kirjoituksessani ja jossain määrin yleisemminkin nimenomaan tulevan ympäristökatastrofin ratkaisua.

Miten Gauss tähän liittyy?

Kun ryhmittelemme joukon ihmisiä jonkin ominaisuuden – vaikkapa nyt heidän hiilijalanjälkensä – suhteen, saamme enemmän tai vähemmän normaalijakaumaa muistuttavan kuvion, jossa vasemmalla ovat vähiten hiilidioksidipäästöjä tuottavat ja oikealla eniten päästelevät. Kuvion tärkein pointti käy ilmi välittömästi tilastotieteisiin perehtymättömällekin: äärimmäiset ilmiöt ovat äärimmäisen harvinaisia.

normaalijakauma-mielikuvat-02

Sen perusteella, miten paljon voimavaroja ja aikaa käytämme äärimmäisyyksien parissa, tilanteen voisi kuitenkin kuvitella aivan päinvastaiseksi. Meitä eivät kiinnosta keskimääräisyydet. Meitä kiinnostaa se naapurin ökyilijä, jonka uuden Hummerin päästöjä paheksumme innokkaasti. Meitä kiinnostaa myös se omahyväinen ekosaarnaaja, joka kuulemma ajaa matkansa taksilla aina kun silmä välttää.

Ja olkaamme rehellisiä itsellemme: me emme puhu heistä, jotta he muuttuisivat. Me puhumme heistä, jotta meidän ei tarvitsisi.

On totta, että ääripäiden edustajilla on oma, merkittävä roolinsa asioiden kulussa. Edistyneimmät toimivat esimerkkeinä, kokeilijoina ja ladunavaajina meille muille, ja hitaimmin heräävät ovat usein vanhan järjestyksen suurimpia hyötyjiä, mistä syystä heillä yleensä myös on muita enemmän valtaa vaikuttaa ympäristöönsä ja niin halutessaan jarruttaa tarpeellisia edistysaskeleita.

Mutta silti.

Mikään sosiaalinen muutos ei voi tulla todella merkittäväksi ennen kuin se leviää tavallisten, keskimääräisten ihmisten pariin. Siksi edelläkävijöiden ei auta liian mustasukkaisesti puolustaa perinteistä tonttiaan – ”et saa puhua ympäristöasioista, kun et kerran edes X”. Mutta ennen kaikkea meidän tavisten täytyy luopua tutusta ja turvallisesta ääritapausten päivittelystä, ymmärtää oma, olennainen roolimme muutoksen käynnistämisessä ja ottaa se rohkeasti haltuun.

Lopulta ei kuitenkaan ole kyse jakauman sisäisestä muutoksesta, vaan siitä, että koko käppyrä täytyy saada hilattua merkittävästi päästöttömämpään suuntaan. Se tarkoitaa yhteiskunnallisen paradigman kokonaisvaltaista muutosta, ja siihen tarvitaan meitä kaikkia.

muutos

Käytännössä

Olenko siis sittenkin vailla jonkinlaista kollektiivista valaistumista? En. Mielestäni mielekkäintä on keskittyä siihen, mitä voimme saada aikaan tällaisina ihmisinä, joita me olemme, eikä jossittelemaan, millainen meidän lajina tulisi olla, jotta asiat olisivat paremmin. Siksi on tärkeää pohtia, mikä meitä todellisuudessa motivoi, ja miten voimme herätellä itsemme ja toisemme vaikuttavaan toimintaan näiden todellisten, oikeasti toimivien motivaattoreiden avulla.

Mikä ei toimi? Tilastot, tutkimukset, data. Meillä on yllin kyllin todistusaineistoa ilmastonmuutoksesta ja vaikutuksestamme siihen. Se ei vielä ole saanut meitä muuttamaan tapojamme, ei missään merkittävässä mittakaavassa ainakaan. Kärjistäen: emme tarvitse enää yhtään uutta tutkimusta yhteiskunnallisen muutoksen käynnistämiseksi.

Mikä toimii? Sosiaaliset ilmiöt, tunnettujen henkilöiden esimerkki, muutoshalun kanavointi toimintaan, kiteytykset.

ALS Ice Bucket Challenge, kaikessa yksinkertaisuudessaan jääveteen kastautumiseen perustunut haastekampanja, toi järjestöjen mukaan ALS:n parannuskeinon tutkimiseen yli 100 miljoonaa dollaria lisävaroja. Oliko vesileikeillä mitään loogista yhteyttä ALS-tutkimukseen? Ei. Oliko ALS-tutkimus koskaan saanut vastaavansuuruisia lahjoituksia yhtä lyhyessä ajassa? Ei.

People’s Climate March 21.9.2014 toi New Yorkin kaduille yli 300 000 mielenosoittajaa  ja oli siis historiamme suurin ympäristömarssi. Ensisijaisesti 350.orgin ja sen perustajan Bill McKibbenin koollekutsuma mielenilmaus oli suosittu muun muassa siksi, että se halusi ja kannusti mukaan kaikki asiasta huolestuneet ryhmät perinteisen ympäristöjärjestökentän lisäksi, tiivisti viestinsä yksinkertaisiksi kiteytyksiksi ja antoi ”micromanagementin” sijaan halukkaille luvan ja helpot välineet viestin edelleenviemiseen.

Kony 2012 oli monilta osiltaan kyseenalainen video ja kampanja, mutta sen menestystä on syytä tutkia. Oliko toimintaelokuvamainen, vaarallisessa määrin yksinkertaistettu kehyskertomus erottamaton osasyy kampanjan räjähdysmäiseen suosioon, vai olisiko vastaavanlainen suosio mahdollista saavuttaa vastuullisemmin rakennetun viestin tueksi? Puhtaasti huomioarvolla mitattuna kampanja oli joka tapauksessa suurmenestys.

Esimerkkejä löytyy. Jos olet viestintäalalla, pohdi, mikä voisi olla sinun Ice Bucket Challengesi. Jos et ole erityisesti suuntautunut viestintään, pohdi mistä löytyisi sinulle sopiva vaikuttamisen kanava ja mittakaava, ja liity johonkin ryhmään jo tänään!

Muutos tapahtuu, kun se laitetaan tapahtumaan.

Ota kantaa

Kiitos!